Mihin ihmeeseen aika on kadonnut? Parin viikon päästä on joulu ja tiistaina tulee kaksi kuukautta häistä. Häät olivat ihanat, en parempia olisi voinut toivoa. Lupaan raportoida niistä tarkemmin lähiaikoina.

13.11.2012 minusta tuli ihanan pienen pojan täti. Luulin että selviän pojan syntymästä helposti, mutta se ottikin henkisesti todella koville, ensimmäiset pari viikkoa itkin joka kerta, kun ajattelin asiaa.

Tilannetta pahensi vielä se, että kaikki sukulaiset olivat ymmärrettavästikin todella innoissaan vauvasta. Kukaan ei enää sitten muistanutkaan meidän tilannetta ja odottivat, että olisin yhtä innoissani. En vain pysty olemaan, vaikka haluaisinkin

Onneksi siskoni ymmärtää tilanteen täysin, eikä itsekään intoile vauvasta hirveesti.

Meidän hoitotilanne on se, että jouluhan sotki hoidot tältä vuodelta.Nyt ensi viikolla on taas kuukautiset alkamassa, joten pääsen taas soittamaan Naistenklinikalle ja toivon, ettei mikään sotkisi suunnitelmia tällä kertaa.

Edessä on siis toivottavasti uusi vuosi ja uudet kujeet. Joulu vietetään tänä vuonna kotona, eikä lähdetä mihinkään. Edellisvuosina ollaan aina kierretty vähintään kahdesa paikassa jouluaattona ja nyt ei yksinkertaisesti jakseta.

Kinkku ja porkkanalaatikko paistetaan ja äiti,isä,veli ja isoäiti tulee meille syömään. Kaikki joululahajtkin ovat jo valmiina, joten nyt vain odotetaan joulua.