Ihana avustajani on tällä hetellä hyvin ansaitulla kesälomalla ja olen taas saanut kokeilla mitä on arki ilman avustajaa. Arki sujuu jotenkuten mutta on PALJON hitaampaa kun avustajan kanssa. Olen taas huomannut, että avustajan kanssa ehtii paljon enenmmän kun yksin. Ärsyttävintä on se, että esimerkiksi en saa kannettua kahvikuppia tai vesilasia tietokoneen ääreen tai ulos tai johonkin muuhun paikkaan jossa haluaisin juoda.

Monet vammattomat ei varmaan ymmärrä tuota koska voivat kantaa astiansa mihin haluavat mutta minulle se on tosi hankalaa. Saan toki kahvikuppini mihin haluan mutta siinä menee paljon aikaa ja aina on olemassa riski että kahvit löytyvät lattialta.

Lisäksi liikunnan harrastaminen on hankalampaa, en esimerkiksi pääse uimaan koska kaikilla muilla on omat juttunsa ja eivät ymmärrettävästi ehdi mukaan. Lyhesti voi siis sanoaettä arki on paljon rajottuneempaa ilman avustajaa. Kaikki voimat menee kodin hoitamiseen, eikä voimat oikein riitä siihenkään ja paljon jää rakkaan avopuolisoni harteille.  Onneksi avustaja palaa töihin reilun parin viikon päästä taas helpottamaan arkeamme. Taas ollan huomattu että hyvä avustaja on kullanarvoinen juttu