Torstaina käytiin sitten vihdoinkin Naistenklinikalla IVF-hoitoon liittyvässä infossa. Sain kuulla, että minut oli todettu normaaliksi naiseksi. Olipa kiva kuulla Diagnoosin tekemiseen tarvittiin kokonaiset neljä lääkäriä, meidän hoitava lääkäri, sisätautien erikoislääkäri, synnytyslääkäri, ja neurologian professori. Ei voi muuta sanoa kun, että ainakin on mietitty kunnolla.

Normaaliksi naiseksi siinä suhteessa, etten tarvitse erityiskohtelua hoitojen aikana. Ei siis ole tiedossa ylimääräisiä verenohennuslääketä. eikä muutakaan erikoista. Ainoa tavallisesta poikkeava asia oli se että minusta otettiin verikoe joka paljastaa onko mulla piilevää taipumusta veritulppiin.

Laskin juuri, että lapsettomuustutkimusten ja -hoitojen takia minulta on otettu noin 30 putkiloa verta. On ollut kuukautiskiertoon liittyviä kokeita, verensokeri-, kolesteroli- ja kilpirauhasarvot ja nyt viimeiseksi HIV-testi ja tuo veritulppajuttu. Nämä näin siis pikaisesti muisteltuna. Tunnen itseni jonkinasteiseksi neulatyynyksi

No, torstaina sitten päätettiin, että meillä tullaan käytetään hoitomuotona niin sanottua ICSI:ä. Se tarkoittaa, että miehen siemennestenäytteestä valitaan yksi siittiö joka sitten neulan avulla pistetään munasoluun sisään. Tähän päädyttiin, koska miehellä niin vähän siittiöitä ja niiden hedelmöityskyvystä ei ihan tarkkaan tiedetä.

Saatin muuten lupa ilmoittautua ekaan hoitoon marraskuun kuukautisista. Arvatkaa kuka odotta kuukautisiaan innolla varmaan ekaa kertaa elämässään

Päästään siis marraskuussa hoitoihin jos ei nyt sitten joulun pyhät sotke aikatauluja. Hoito toteutetaan ns. pitkällä kaavalla, eli kun hoitoihin saakka päästään edessä on seitsemän viikon piina, josta saattaa tulla hyvinkin rankka sekä henkisesti että fyysisesti.

Siitä huolimatta odotan innolla kuun puoliväliä ja vuodon alkua, koska silloin saan taas soittaa naistenklinikalle ja sitten nähdän saadaanko ensimmäinen hoito tehtyä ennen joulua.