Uuden vuoden lupaus 2013
Haluan vuonna 2013 oppia huolehtia itsestäni paremmin. Haluan, että minulla on hyvä olo itseni kanssa.  Tällä hetkellä ei todellakaan ole hyvä olo.
Tunnen itsen rumaksi väsyneeksi, en kelpaa itselleni koska en mielestäni pysty mihinkään, en ole minkään arvoinen, ahdistaa ja masentaa. Tästä tunteesta haluan oppia pois, koska edessä on haastava vuosi lapsettomuushoitojen kera.
Ja mikä tärkeintä haluan, että mahdollisella tulevalla lapsellamme on äiti, joka arvostaa ja rakastaa itseään. En halua että lapsi oppii samat synkät ajatuskuviot kun minulla.
Hyvä olo on ensimmäinen tavoitteeni. Mikä saa minut voimaan hyvin ja luottamaan siihen, että kelpaan ja  olen kaunis, enkä ruma niin kuin nyt olen pitkään ajatellut?
Tunnen oloni hyväksi kun teen jotain järkevää kotona siivoan, tiskaan tai muuta vataavaan. Rakastan tunnetta liikunnan jälkeenja tulen hyvälle mielelle  siitä.
Tällä hetkellä minua ärsyttää kun käytän töiddä vain farkkuja ja T-paitaa. Haluan olla siististi ja mukavasti puettu. Erilliset työvaattet ja vapaa-ajan vaatteet. Kaappi on tällä hetkellä täynnä  liian pieniä vaatteita, ne masentavat minua tällä hetkellä.
Tunnen oloni hyvälsi kun olen hoitanut ihoni ja sitä kautta tiedän näyttäväni paremmalta.  Haluaisin, että minulla on aikaa pestä kasvot ja hampaat rauhassa ennen töihin lähtöä, silloin tuntisin oloni paremmaksi jo heti aamusta
Uskon, että jos panosttan hyvään oloon ja iloisiin mukaviin asioihin, kestän tulevat lapsettomuushoidotkin henkisesti paremmin ja toivon, että myös paino lähtee pikkuhiljaa laskuun. En tee painonpudotuksesta erillistä tavoitetta tai lupausta kodka se stressaisi minua vain enemmän. Jos paino laskee niin se on hyvä juttu mutta ei haittaa vaikka paino ei muuttuisikaan.
 
Suunnitelma
Ihan ensimmäisenä siivoan vaatekaappini. Otan varsinkin henkarikaapista poimin kaikki liian pienet vatteet pois ja laitan jemmaan odottamaan parempia aikoja. Ostan alennusmyynneistä  muutamat siistit mustat housut  joita voin käyttää kauluspaitojen kanssa.  Niin tuntisin itseni siistiksi töissä ja sen kautta mulla olisi parempi mieli.
 
Pyrin järjestämään aamuni niin , että ehdin pestä kasvot ja hampaat, se vaatii heräämistä npin 10 min aikaisemmin mutta otan asian tavoitteeksi.  Uni on myöskin minulle tärkeä, joten pytin järjestämään arjen niin, että saan nukuttua noin kadeksian tuntia yössä.
Tiedän liikunnan ja ulkoilun olevan mielialleni tarkeää, joten pyrin liikkumaan tai urheilemaan jollain tavalla joka päivä, se voisi myös vähentää kipuja polvessa ja muualla.

17.12. tuli puhelu, jota olen odottsnut kauan. Naistemlöinikan IVF-yksikön kätilö soitti ilmoittaakseen, että saan aloittaa Synarela nenäsumutteen käytön  1.1.2013. Tämä siis käytännössä tarkoittaa sitä, että hoidot alkavat NYT!

Täytyy myöntää, että hoito kaikkine lääkkeineen hiukan pelottaa mutta toivo hoidon onnistumisesta on suurempi kun pelko lääkkeitä .kohtaan. 

Nenäsuikeella on siis tarkoitus ajaa alas oma hormonitoimintani ja saan/joudun käyttämään sitä ainakin 17.1. sakka. Silloin meillä on aika lääkärille, käynnillä on tarkoitus tehdä ultraäänitutkimus, jossa todetaan ettei omaa hormonitoimintaa enää ole.

Lääkärin jälkeen meillä on tapaaminen hoitajan kanssa, joka opettaa minut ja mieheni pistämään insuliinikynän tyyppidellä laitteella. Pistoshoidolla on  tarkoitus kypsyttää 5-15 munasolua, jotka  on tarkoitus kerätä punktiossa viikolla 5. Samalla viikolla tehdään myös alkionsiirto. Sen jälkeen onkin luvassa kahden viikon odotus ennen raskaustestiä.

Tässä siis meidän lähtiulevaisuuden suunnitelmat....

No niin, jos vihdoinkin saisin kirjoitettua jotain meidän häistä...

Virallisesti meidät vihittiin 11.10. Hyvinkään maistraatissa. Päädyttiin siviilivihkimiseen, koska mies ei kuulu kirkkoon.

En oikein tiennyt mitä odottaa vihmiseltä, tilaisuus oli kaunis vaikka olikin kyse vain minuutista, eli todella nopea toimitus. Vihkimisen jälkeen äitini tarjosi päivällistä. Ilta oli oikein mukava.

13.10. klo 15  Vantaan Pyhän Laurin kirkossaoli sitten kirkollisen siunauksen aika. Sain pukeutua äidin tekemään valkoiseen pukuun jossa oli lilanväriset napit ja alushame. Puku oli hihaton napitettu niskan takaa.

Kirkossa mulla oli päällä vielä bolero, koska olen oppinut, että kirkossa ei saa näyttä paljaita olkapäitä.

Rakas siskoni oli tehnyt kaikki kukka asetelmat, mun kukkakimppuni ja miehen, bestmanin, ja seremoniamestareiden vieheet. Mun kukkakimppu oli kiinnitetty oikeaan käteen rautalangalla ja silikoninauhalla. Se oli ainoa tapa saada kimppu pysymään päikallaan.

Häämarssina meillä oli Erkki Melartinin Prinsessa Ruususen juhlamarssi ja ulosmenomusiikkina Jean Sibeliuksen Finlandia-hymni.

Siunauksen jälkeen juhlat jatkui Helsinggårdilla Tikkurilassa.  Juhlat sujyuivat perinteisesti hyvää ruokaa, juomaa ja häätanssia unohtamatta.

Lähdimme juhlapaikalta kohti hotellia noin klo 23 tutun taksikuskin kyydissä. Hääyö vietettiin Hotel Glo Artissa. Paikka oli hieno ja oli ihana herätä seuraavana aamuna tietoisena siitä, ettei ole kiire mihinkään ja parasta oli, että aamiainen tuotiin huoneeseen.

Kaiken kaikkaan hääpäivä oli täydellinen ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti lapsettomuushoitoja, joiden etenemisestä kerron tarkemmin vielä ennen joulua.

Mihin ihmeeseen aika on kadonnut? Parin viikon päästä on joulu ja tiistaina tulee kaksi kuukautta häistä. Häät olivat ihanat, en parempia olisi voinut toivoa. Lupaan raportoida niistä tarkemmin lähiaikoina.

13.11.2012 minusta tuli ihanan pienen pojan täti. Luulin että selviän pojan syntymästä helposti, mutta se ottikin henkisesti todella koville, ensimmäiset pari viikkoa itkin joka kerta, kun ajattelin asiaa.

Tilannetta pahensi vielä se, että kaikki sukulaiset olivat ymmärrettavästikin todella innoissaan vauvasta. Kukaan ei enää sitten muistanutkaan meidän tilannetta ja odottivat, että olisin yhtä innoissani. En vain pysty olemaan, vaikka haluaisinkin

Onneksi siskoni ymmärtää tilanteen täysin, eikä itsekään intoile vauvasta hirveesti.

Meidän hoitotilanne on se, että jouluhan sotki hoidot tältä vuodelta.Nyt ensi viikolla on taas kuukautiset alkamassa, joten pääsen taas soittamaan Naistenklinikalle ja toivon, ettei mikään sotkisi suunnitelmia tällä kertaa.

Edessä on siis toivottavasti uusi vuosi ja uudet kujeet. Joulu vietetään tänä vuonna kotona, eikä lähdetä mihinkään. Edellisvuosina ollaan aina kierretty vähintään kahdesa paikassa jouluaattona ja nyt ei yksinkertaisesti jakseta.

Kinkku ja porkkanalaatikko paistetaan ja äiti,isä,veli ja isoäiti tulee meille syömään. Kaikki joululahajtkin ovat jo valmiina, joten nyt vain odotetaan joulua.

Torstaina käytiin sitten vihdoinkin Naistenklinikalla IVF-hoitoon liittyvässä infossa. Sain kuulla, että minut oli todettu normaaliksi naiseksi. Olipa kiva kuulla Diagnoosin tekemiseen tarvittiin kokonaiset neljä lääkäriä, meidän hoitava lääkäri, sisätautien erikoislääkäri, synnytyslääkäri, ja neurologian professori. Ei voi muuta sanoa kun, että ainakin on mietitty kunnolla.

Normaaliksi naiseksi siinä suhteessa, etten tarvitse erityiskohtelua hoitojen aikana. Ei siis ole tiedossa ylimääräisiä verenohennuslääketä. eikä muutakaan erikoista. Ainoa tavallisesta poikkeava asia oli se että minusta otettiin verikoe joka paljastaa onko mulla piilevää taipumusta veritulppiin.

Laskin juuri, että lapsettomuustutkimusten ja -hoitojen takia minulta on otettu noin 30 putkiloa verta. On ollut kuukautiskiertoon liittyviä kokeita, verensokeri-, kolesteroli- ja kilpirauhasarvot ja nyt viimeiseksi HIV-testi ja tuo veritulppajuttu. Nämä näin siis pikaisesti muisteltuna. Tunnen itseni jonkinasteiseksi neulatyynyksi

No, torstaina sitten päätettiin, että meillä tullaan käytetään hoitomuotona niin sanottua ICSI:ä. Se tarkoittaa, että miehen siemennestenäytteestä valitaan yksi siittiö joka sitten neulan avulla pistetään munasoluun sisään. Tähän päädyttiin, koska miehellä niin vähän siittiöitä ja niiden hedelmöityskyvystä ei ihan tarkkaan tiedetä.

Saatin muuten lupa ilmoittautua ekaan hoitoon marraskuun kuukautisista. Arvatkaa kuka odotta kuukautisiaan innolla varmaan ekaa kertaa elämässään

Päästään siis marraskuussa hoitoihin jos ei nyt sitten joulun pyhät sotke aikatauluja. Hoito toteutetaan ns. pitkällä kaavalla, eli kun hoitoihin saakka päästään edessä on seitsemän viikon piina, josta saattaa tulla hyvinkin rankka sekä henkisesti että fyysisesti.

Siitä huolimatta odotan innolla kuun puoliväliä ja vuodon alkua, koska silloin saan taas soittaa naistenklinikalle ja sitten nähdän saadaanko ensimmäinen hoito tehtyä ennen joulua.