Anteeksi pitkä hiljaisuuteni... oon olut lomalla ja ei ole ollut paljon kirjoiteltavaa, lisäksi vuodatus.net ei ole toiminut, joten en ole päässyt kirjottamaan.

Tää mun mielentila on ihan kauhea tällä hetkellä. En tiedä miten olisin. Saatiin tänään tietää meidän lapsettomuuden perimmäinen syy. Miehellä liian vähän siittiöitä... sillä 300 000 uimaria per millilitra kun pitäisi olla 15 000 000 ja tämän lisäksi mä en ovuloi joka kierrossa, joten siinä aika mahdoton yhtälö.

No käytiin tohtorin juttusilla... Se mikä oli ihanaa oli, että lääkäri ei kertaakaan kyseenalaistanut meidä kykyä olla vanhempia, ei pitänyt hoitoja mahdottomana mutta meidän täytyy tarkkaan miettiä kestääkö mun kroppa hoitoja, raskautta ja synnytystä. Ensinnäkin jo hoidot nostaa veritulpan riskiä ja kun mä en liiku niin paljon kun muut kaikki hormonimäärät on mietittävä todella tarkkaan jotta mitään ongelmaa ei tulisi. Toiseksi ne haluaa, että synnytyslääkäri tutkii kestääkö mun kroppa raskauden ja synnytyksen.

Eli käyn tässä parin kuukauden sisällä äitiyspolilla lääkärin juttusilla ja sitten syyskuun lopulla meidät laitetaan hoitojonoon jos kaikki on ok. Harva käy muuten synnytyslääjärillä jo ennen raskautta, vähän tuntuu huvittavalta marssia äitiyspolille.

Tositoimiin päästään siis ehkä huhtikuussa 2013. Okei, taas joudutaan odottamaan mutta nyt on kuitenkin toivoa.

Tässä meidän tilanne tänään pähkinänkuoressa.

Nyt lähden purkamaan tilannetta lenkkipolulle... lääkäri sanoi, että olisi hyvä jos pudottaisin painoa sellaiset viis kiloa... Pakkohan se on yrittää hyvän asian takia.