Vaikka blogini pääasiallinen aihe onkin synkkä ja masentavakin, niin halusin nyt kirjottaa myös minulle iloa tuottavista asioista ja kuinka onnellinen olenkaan vaikka lasta ei ole vielä kuulunutkaan.

Iloitsen siitä, että perheeni, työkaverini tai ystävä eivät välitä siitä, että olen vammainen. Saan olla oma itseni eikä  kukaan välttämättä edes aina muista, että minulla on vamma vaikka se päällepäin näkyykin.

Olin viime perjantaina työhyvinvointipäivällä ja ohjaajat olivat aivan ihania. Kaikki kyllä huomasivat vammani mutta kukaan ei antanut sen häiritä. Pääsin kokeilemaan melontaa ja jousiammuntaa muiden mukana, kaikki vaan järjestettiin niin että pystyin olemaan mukana.

Okei, tarvittiin meidän ylin esimies, yksi kollega ja mun avustaja, jotta mut saatiin kanootista pois, mutta mitä väliä sillä on? Oli kaiken kaikkiaan oli ihana päivä, kaiken metsässä rämpimisen päivä päättyi nuotiokahveihin ja omenapiirakkaan. Kahvinjuonnin lomassa joku soitti haitaria. Ihanaa!

Tykkään myös laulaa, ja laulan kuorossa nimeltä Helsingebygdens kör ja huomenna olisi tarkoitus lähteä Vaasaan keikalle viikonlopuksi, siitä tulee hauskaa, vaikka vähän jännittääkin. Siitä reissusta kerron enemmän joskus myöhemmin.

Tänään olisi ohjelmassa kakun leipominen, nautin leipomisesta ja uusien reseptejen kokeilusta. Tänään olisi vuorossa resepti, joka on monta vuotta odottanut kokeilua. Kartanon nougatsuklaa kakku, ei voi olla paahaa.